Omasta polustani
Jäin konsultin päivätöistä pois lähes neljä vuotta sitten lähteäkseni etsimään uusia tapoja luoda merkityksellistä elämää. Samalla syntyi mahdollisuus syventyä moniin hyvää elämää käsitteleviin tietolähteisiin sekä opiskella erilaisia lähestymistapoja. Polkuani seuranneet tuttavat kysyvät joskus mielipiteitäni vastaan tulleista parhaista itsensä kehittämisen kirjoista ja kursseista. ”Mikä kolahti/muutti eniten?” ”Mikä on synnyttänyt eniten oivalluksia?” ”Mikä ois tosi hyvä kirja?”
Yksi oivallus tuli kesken kevätkävelyn ystävän kanssa, jolloin minulle välähti yhtä meditaatiokurssia hehkuttaessa, etteivät mitkään toimivampaa arkea synnyttäneet oivallukset olleet loppumetreillä toista ’parempia’. Kaikki kokemukset meditaatiokursseista kirjoihin tai sosiaalisessa mediassa pyöriviin vinkkilistoihin ovat avanneet jotain siinä hetkessä oleellista asiaa tulla tietoisuuteeni. Olen tutustunut eri kanaviin uteliaisuuden perusteella, ja välillä vähemmän päämäärätietoisesti, vain tilaisuuteen tarttuen kun jotain tielleni sattuu. Olen innostunut ”hullun lailla” yhdestä sun toisesta asiasta vain havaitakseni, että elämä heittää eteen seuraavaksi tilanteen, jossa pitää etsiä aivan uusi ratkaisu.
Reilu kuusi vuotta kestäneellä tietoisemman henkisen kasvamisen polulla olen tutkinut monia näkökulmia. Tieteen saralla kiinnostavaa on poikkitieteellisyys: filosofia, neurotiede, kosmologia, antropologia, psykologia, taiteet… Kirjoja on pinossa ja useampi luvussa yhtäaikaisesti. Olen hyväksynyt sen, että kustakin kirjasta tarttuu matkaan se, minkä sillä hetkellä on tarkoituksenmukaista. Arjen muutokset ovat kohdallani päällepäin katsottaessa harvemmin dramaattisia. Joskus negatiivista energiaa synnyttänyt asiaa vain ”liukenee pois”, kun olen kohdannut asian ja jollain tasolla osannut päästää irti omista toimintamalleista, jotka tuota toimintaa ruokkivat.
Missä mennään lokakuussa 2016? Ulkoa tulevien tee-näin-ekspertit-kertoo-konseptien jälkeen olen astunut vaiheeseen, jota sanon sisältä-ulos-vaiheeksi (kopioiden Michael Neillin ja muiden 3P-advokaattien sanastoa). Tämä käynnistyi Unlimited Conference-tapahtumassa syyskuussa, ja toi tietoisuuteni jälleen uudelle tasolle. Usean puhujan valaistessa esimerkeillään syvempien totuuksien suuntaan, olen itse myös lähtenyt avautumaan ja valmis kohtaamaan oman viisauteni, joka on aina läsnä, kussakin hetkessä. Tämän viisauden voi ymmärtää, jos todella pohtii, mitä jo muinaiset filosofit tarkoittivat ajattelun luomalla illuusiolla asioista. Siis, käsitykseni tästä hetkestä suodattuu oman ajattelumallini kautta. Filtteristä pääsee läpi juuri ja vain ne tosiasiat, jotka ehdollistumani läpipäästävät. Minä voin muuttaa ajatteluani missä hetkessä hyvänsä, kun tulen tietoiseksi noista filttereistä. Samalla tunnetilani muuttuu, se ei koskaan riipu ulkoisista tekijöistä.
Olen lopettanut itseni kehittämisen. Ei ole mitään ”joksikin tulemista” – ja jotkut muistuttaisivat ettei ole mitään aikaakaan -, on vain loputonta luovaa virtaa, jota muovaan kunkin hetken ajattelun kautta. On vain tämä hetken mahdollisuus päästää irti oman ajattelun harhasta ja tippua siihen syvemmän mielen virtaan, joka ehtymättä tarjoaa uutta ajatuksellista koettavaa ja joka kumpuaa syvemmästä meitä kaikkia yhdistävästä universaalista mielestä.
Aion kirjoittaa tästä aiheesta täsmällisemmin jatkossa, nyt halusin käyttää niitä sanoja ja ilmaisuja, jotka selittävät asian itselleni tällä hetkellä. Joka kerta kun puhun asiasta, löydän parempia ilmaisuja, mutta myös uusia puolia. Aikomukseni on joka tapauksessa jatkossa löytää tapoja valaista tätä ymmärrystä toivottavasti useampaa ihmistä puhuttelevasti.
