Mieli auki Unlimited Conference:ssa
Osallistuin 24.-25.9. Helsingissä Korjaamolla järjestettyyn Unlimited Conference 2016-tapahtumaan. Sinne kokoontui kansanvälisiä 3 prinsiipin tuntijoita ja harjoittajia, ja sitten meitä vielä opiskeluissamme alkutaipaleella olevia innokkaita suomalaisia, ruotsalaisia, norjalaisia ja tanskalaisia (tämä oli Pohjoismainen tapahtuma) – satakunta kaiken kaikkiaan.
Lempeä lähtösysäys kolmen prinsiipin maailmaan tapahtui kohdallani kaksi vuotta sitten kun luin Michael Neillin ’The Inside-out revolution’ kirjan. Siitä opin yhtä sun toista elämässä auttavaa (suosikkilauseistani ’love is what you are made of’ on palauttanut maan pinnalle itseeni tai muihin kohdistuvan arvostelun syövereistä), mutten vielä ymmärtänyt lukemani syvemmin. Michaelin viimekeväinen kirja ’The Space Within’ avasi jo enemmän (jollain tavalla osaan päästää irti ajattelustani silloin kun se ei palvele), mutta vasta tämä konferenssi auttoi minua tajuamaan, että nyt on kyseessä jokin muu kuin uusi self-help/psykologinen/filosofinen konsepti, jonka kautta ”tullaan joksikin” (paremmaksi/onnellisemmaksi/you name it).
Konferenssissa keskusteltiin mielen toimintaa ohjaavista lainalaisuuksista, jotka tapahtuman järjestänyt Niko Leppänen kuvaa sivuillaan napakasti suomeksi. Se, että tilaisuudessa oli monta ihmistä puhumassa samasta asiasta oli harvinaista herkkua: kun jokainen puhui omasta kokemuksestaan käsin, kuulija sai monta sanoitusta, näkökulmaa ja tarttumapintaa peilata kuulemaansa omiin havaintoihinsa. Tarkoituksena oli herätellä jokaisessa kuulijassa oma viisaus ja nähdä, miten nuo lainalaisuudet – jotka toimivat niin kuin joku fyysisempi lainalaisuus esim. painovoima, eli todellisena aina ja kaikkialla (no, maanpinnalla) – vaikuttavat henkilökohtaisessa elämässä.
Voimakkaimmat omat oivallukseni viikonlopusta ovat seuraavat:
- Oivalsin, että hienoa elämässä on inhimillisyys ja siihen kuuluvat tunteet. Minun ei tarvitse ”valaistua” ja tulla guruksi kokeakseni elämän ihmeellisyyden syvästi ja virtaavasti. Avain tähän ihmeellisyyteen on siinä ymmärryksessä, että hyvinvointi on ihmisen luonnollinen tila ja ainoa tapa ulos siitä on ajattelu. Kun havaitsen ajatteluni synnyttävän tunteita, joita en halua, minun ei tarvitse tehdä mitään, koska ymmärtäessäni niiden ohimenevän luonteen voin luottaa siihen, että mielestäni kumpuaa pian uutta ajattelua. Ja jollen ole tyytyväinen tuohonkaan ajatteluun, ei huolta, uutta pukkaa varmasti. Ainoa tilanne, jossa uutta ei pukkaa on se kun kiinnityn johonkin ajattelumalliin niin tiukasti että se alkaa tuntumaan ”kiinteältä” ja erityisen todelliselta (mitä se ei ole, se on vain mieleni representaatio kuten monet filosofit jo aikoja sitten ovat todenneet).
- Kiinteästä ajattelusta seuraa tietysti se, ettei tunnetilakaan voi muuttua. Tunnetilani kun on seurausta ajattelustani, ei mistään ulkopuolella tapahtuvasta. Huomasin tämän konkreettisesti muutama päivä konferenssin jälkeen kun harmistuin miehelleni jostain. Illan siinä ”casea” rakentelin, ja yhdessä yli päästiin ja jotain uutta opittiinkin, mutta vasta aamulla oivalsin, että koko tilanne oli seurausta epävarmasta ajattelustani. Niin yksinkertaista!
- Hyväntahtoisuudella pötkii pitkälle. Tuo ’love is what you’re made of’ kääntyy myös sanoiksi: jokainen ihminen on pohjimmiltaan terve. Jos on valmis näkemään tämän kaikissa ihmisissä, ihmissuhteet yksinkertaistuvat huomattavasti.
Moni muukin ajatus jäi kutkuttamaan, muhimaan ja odottamaan tosielämän testejäni arjen taas alettua. Innokkaana jatkan katsomista tähän suuntaan elämän aalloissa, koska se on ainoa mitä tarvitsee tehdä jos haluaa konkreettisesti kasvattaa viisauttaan. Mitä jos muuttamalla ajatustani tässä tilanteessa vaikuttaisin kokemukseeni saman tien?
Verhon pikkuhiljaa avautuessa uusien elämän ihmeellisyyksien tieltä tulen jakamaan havaintojani täällä silloin tällöin jatkossakin. Tervetuloa lukemaan ja kommentoimaan!
