Living in possibility – elämä mahdollisuuksien ympäröimänä
Tämän sivusto kantaa nimeä Living in possibility siitä syystä, että tämä englanninkielinen termi mielestäni kuvaa napakasti sen (olo)tilan, jossa haluan päiväni elää. Mahdollisuus-mindsetissä. (Heti kun keksin itselleni sopivat suomenkieliset termit, säästän nämä englanninkieliset sille varatulle versiolle tästä sivustosta. Sillä välin, koita kestää!).
Ajattelumme muokkaa kokemuksemme, ja joskus tuo ajattelu on täynnä rajoituksia, tiedostettuja tai – useinkin – tiedostamattomia. Kuinka usein olet saanut inspiraatiota luoda jotain uutta vain huomataksesi jonkin ajan kuluttua ettei idea tunnu enää niin hyvältä sen vuoksi, että keksit monta syytä miksi se ei olisi mahdollista? Kenties olet jo kertonut itsellesi, ettet oikeasti halunnutkaan luoda asiaa, ”ei ole minun juttu”.
Mahdollisia evoluutiopolkuja toiminnan pysäyttävälle ajatusvirralle on ihmisestä riippuen useita, mutta omalta kohdaltani olen havainnut seuraavat:
- En usko olevani siinä hyvä lähtökohtaisesti (Uskomus, että lahjakkuus on määrittävämpää kuin taidon kehittäminen, esimerkkinä kirjoittaminen, joista sain lukiossa aina keskinkertaisia arvosanoja, on lykännyt tämänkin blogin aloittamista jo kaksi vuotta)
- En oikeastaan haluakaan (Tunnen riittämättömyyttä edessä olevaa työn määrää kohtaan niin paljon, etten tartu ensimmäiseenkään toimeen, jossa voisin kokeilla miten asian laita käytännössä on. Tai minulla on huonoja kokemuksia jostain kokeilusta eikä tule mieleen muuttaa kokeilua.)
- En pysty olosuhteiden takia (Minulla ei ole rahaa, aikaa, materiaa, yhteisöä jne. Ajattelen ’miten’-näkökulmaa yksioikoisesti enkä näe vaihtoehtoja etenemiselle.)
- Jokin alitajuntainen rajoite tuomitsee ideani hölmöksi (Teen ”kannattavuusanalyysejä” päässäni: kannattaako käyttää johonkin aikaa – eli elämääni – , jos siitä ei sitten seuraakaan jotain hienoa ja hyödyllistä? Toinen vaikeampi tunnistettava: ei istu kasvatukseni arvomaailmaan, liian epämukavaa lähteä muuttamaan?)
Universaali totuus näistä ajatuspoluista on, että ne ovat kaikki mieleni tuotteita. Olen ensin itse luonut päässäni sellaisen todellisuuskäsityksen, jossa jotkut asiat eivät ole mahdollisia, ja siksipä ne vaikuttavat rajaavasti niiden toimenpiteiden kirjoon ja laatuun, joihin oikeasti tartun. Toki moni malli on ulkopäin – kasvatuksen, koulutuksen, median kautta – omaksuttu, mutta joka päivä teen itse ne valinnat mitä mallia vahvistan, mihin uskon käytännön tasolla.
Tämä universaali totuus ei ole uusi, mutta sen ymmärtäminen oman kokemuksen ja tekemisen tasolla on ollut vaikeaa. Elämme edelleen maailmassa, jossa monet kanavat syöttävät toisenlaista maailmankuvaa. Sen mukaan kokemuksemme todellakin määräytyy olosuhteista, ja me hyväksymme tämän. Teemme parhaamme luoviaksemme erilaisten meille tarjottujen onnellisuus- ja hyvän elämän mallien keskellä emmekä näe oman ajattelumme osuutta siinä kokemuksessa, joka meille joka hetki syntyy.
Nyt kun olen alkanut ihan oikeasti oivaltamaan, että jokaisen tunnetilan ja kokemukseni takana on oma ajatteluni, olen keskellä soljuvampaa virtausta: pystyn yhä nopeammin huomaamaan todellisen syyt ajatteluuni ja päästämään siitä irti. Kun näen ajattelun virtaavan tiedän myös aiemmin kiinteiltä tuntuvien rajoitteiden päästävän irti otteestaan maailmankuvaani määrittävinä tiukkoina reunaehtoina ja uutta ajattelua virtaa sisään. Mahdollisuuksia.
Tervetuloa luomisen vapaus!
