Viaton tietoisuus

Pitkään kuvittelin, että minun pitäisi työstää ajatteluani jollain tavalla valaistuneemmaksi ja viisaammaksi. Jollain tavalla ajatteluni oli aina jotenkin ’kehittymätöntä’, ja sitä piti parantaa. Huolimatta siitä minkälaisia oivalluksia tein ja elämäni helpottui, tunsin nopeasti syyllisyyttä siitä, etten seuraavana haastavana hetkenä osannut olla ”kypsempi”, ”älykkäämpi”, ”viisaampi”.

Kunnes ymmärsin, mistä kokemukseni ja tietoisuuteni syntyvät. Kokemukseni on aina seurausta kunkin tietoisuuden tason ajattelustani. Ei olosuhteista vaan mielestäni jatkuvalla syötöllä kumpuavan ajatustehtaan tuotoksista, jota tietoisuusvälineeni (aistit) mahdollistavat sen hetkiseksi kokemukseksi*. Tajusin, ettei ole mahdollista elää muulla kuin vain ja ainoastaan sillä ajattelun/tietoisuuden tasolla, jolla kunakin hetkenä olemme. Miksi siis tuomita itsemme siitä?

Olemme ikään kuin ’viattomia’ tuolla tietoisuuden tasollamme, jolla kulloinkin ajattelemme ja käsittelemme maailmaa. Me kaikki teemme parhaamme sen ajattelun mukaisesti, joka vaikuttaa siinä hetkessä todelliselta meille itsellemme – emme pysty muuhun. Kokemuksesta tiedän toki, että parempaa ajattelua saattaisi olla tiedossa – olemmehan jatkuvasti muutoksessa olevia ihmisiä – , mutta nykyisen minäni tuomitseminen ei minua lähemmäksi totuutta vie.

Viattomuudesta seuraa myös se, että ei kannata tuomita itseään aiemmasta alemman tason ajattelusta. Jälkiviisaudella voi tässä hetkessä synnyttää lisää turhaa ajattelua ja itsensä arvostelua. Esimerkiksi itselläni on ollut elämässä vaiheita, jolloin olen ollut todella ahdistunut ja sisällä epävarmassa ajattelussani niin pahasti, että olen tehnyt asioita, joita jälkeenpäin voisin helposti tuomita eri tavoin.

Tuomitsemisen sijaan olen oppinut toivottamaan tervetulleeksi kaikki elämän tuomat opetukset ja rakentamaan eteenpäin katsovaa ymmärrystä niiden päälle siinä hetkessä jolloin tietoisuuteni laajeneminen on sen mahdollistanut.

Oppiminen, viisaus ja hyppääminen toiselle tietoisuuden tasolle ja uusin kokemuksiin syntyy oivallusten kautta, jotka saattavat tulla tietoisuuteen silloinkin kun niitä ei aktiivisesti ja älyllisesti ajatuksen voimalla työstä. Kun vain huomaamme, miten ajattelumme luo kokemuksemme, tietoisuutemme voi syvetä.

Ihmiselämä jatkaa haastamistaan, uudella tietoisuuden tasolla uusin luovin ajatuksin – ja ehkä yhden luovuutta vapauttavan arvostelun kevyempänä, kun hyväksyy oman epätäydellisen ajattelunsa ja tietoisuutensa senhetkisen tason.

*Paljon käytetty vertauskuva tästä on elokuva: ajatukset ovat filminauhassa olevia kuvia, projektorin valo on tietoisuus, joka heijastaa tuon kulloisenkin ajatusmaailman filmin valkokankaalle – eli siis elämämme koettavaksi kokemukseksi. Kaiken tämän mahdollistaa universaali mieli – elämän lähde, joka jatkuvalla syötöllä luo muodottomasta energiasta jotain jolla on ”muoto”, esim. ajatus.