-
Seisominen, oleminen, toimiminen
Pitkän tauon jälkeen, haluan kirjoittaa. Kirjoitan siitä olemisen tilasta käsin, jossa tänä kesäisenä päivänä maailmaa koen. Tuntuu hyvältä asetella sanoja menemään, makustella, muovailla ja tuntea tämä luomisen hetki kehomielessäni. Tunnustan – tämä on myös vähän hermostuttavaa, koska edellisestä kerrasta on aikaa ja kynnys julkaista mitään on korkealla. Hmm eikö tämänkin voisi jättää luonnoksiin? Hermostuneisuuteni tuntuu eniten kurkun alueella, kurkkutorven oikeassa reunassa. Siellä on raskautta ja paineen tunnetta. Annan tuntemusten olla sellaisenaan, toivotan kaiken tervetulleeksi kokemukseeni. Tätä integrointia on tullut harjoiteltua viimeinen 15kk ja se käy vähitellen helpommaksi. No päivän askarruttavaan asiaan. Viime aikoina sana ’etymologia’ on vilahdellut enenevässä määrin seuraamissani informaatiokanavissa. Sanojen alkuperäisen merkityksen sekä historian tuntemisen tärkeyttä on korostettu…
-
Onko se Ongelma?
Kaikki kokemuksemme juontavat juurensa kykyymme ajatella. Luomme merkityksiä elämämme tapahtumille ja niiden perusteella navigoimme eteenpäin. Prosessimme on pääosin tiedostamatonta, alitajunnassa tapahtuvaa todellisuuden hahmottamista ja johtopäätösten tekoa. Noista päätöksistä ja ajattelumme antaman merkityksen kautta syntyy kokemuksemme, ja tiedostamamme kokemuksen kanssa sitten toisinaan päädymme pähkäilemään elämän hankaluutta tai sitten ihmettelemään sen ihanuutta. Jostain fyysisestäkin faktasta voi tuottaa monia tulkintoja. Esim. olen väsynyt ja pitäisi saada joku homma tehtyä. Voin ahdistua aiheesta ja pitää tilannetta ongelmallisena tai voin muistuttaa itseäni ettei nyt tarvitse pystyä täydellisiin suorituksiin vaan toimivakin riittää. Kummatkin ovat ajatuksia, ja perustuvat pohjimmiltaan myös ajattelun tuottamiin uskomuksiin siitä, mikä on oleellista kussakin tilanteessa ja kehon tilassa. Enenevässä määrin olen huomannut, ettei mitään erityistä ”tunteentyöstämisprosessia” enää…
-
Viaton tietoisuus
Pitkään kuvittelin, että minun pitäisi työstää ajatteluani jollain tavalla valaistuneemmaksi ja viisaammaksi. Jollain tavalla ajatteluni oli aina jotenkin ’kehittymätöntä’, ja sitä piti parantaa. Huolimatta siitä minkälaisia oivalluksia tein ja elämäni helpottui, tunsin nopeasti syyllisyyttä siitä, etten seuraavana haastavana hetkenä osannut olla ”kypsempi”, ”älykkäämpi”, ”viisaampi”. Kunnes ymmärsin, mistä kokemukseni ja tietoisuuteni syntyvät. Kokemukseni on aina seurausta kunkin tietoisuuden tason ajattelustani. Ei olosuhteista vaan mielestäni jatkuvalla syötöllä kumpuavan ajatustehtaan tuotoksista, jota tietoisuusvälineeni (aistit) mahdollistavat sen hetkiseksi kokemukseksi*. Tajusin, ettei ole mahdollista elää muulla kuin vain ja ainoastaan sillä ajattelun/tietoisuuden tasolla, jolla kunakin hetkenä olemme. Miksi siis tuomita itsemme siitä? Olemme ikään kuin ’viattomia’ tuolla tietoisuuden tasollamme, jolla kulloinkin ajattelemme ja käsittelemme maailmaa. Me kaikki…
-
Ajattelu ja ongelmat
Yksi lohduttavimmista oivalluksista pitkiin aikoihin on ollut tajuta, että minun ei tarvitse tyhjentää tai yrittää tyhjentää päätäni enää koskaan. Ajattelu kuuluu ihmisluontoon, se on luova voimavara ja sillä luomme kaiken kokemuksemme mitä tässä ihmiselämässämme tulemme kokemaan. Ongelmat – nehän ovat päässämme ja meille uniikkeja eli ovat luovan ajattelukykymme hedelmiä. Luovuutemme on joskus todella kukassaan kun kehittelemme skenaarioita päässämme siitä, miten asiat voivat mennä pieleen. Tänään sydämeni suorastaan pamppaili, kun soitin – ääni melko kireänä – pankkiin tiedustellakseni tarkennuksia eräistä tilitapahtumista. Olin mielessäni nähnyt kaikenlaisia pahojen ihmisten uhriksi joutumisia, nyt ne korttitietoni varastettiin, siinä verkkokaupassa ne varmaan meni, olisinpa jättänyt ostamatta, voi voi miten tästä nyt selvitään… Kun huojentava selitys löytyi, sydämen syke oli siinä hetkessä takaisin normaalissa…
-
Omasta polustani
Jäin konsultin päivätöistä pois lähes neljä vuotta sitten lähteäkseni etsimään uusia tapoja luoda merkityksellistä elämää. Samalla syntyi mahdollisuus syventyä moniin hyvää elämää käsitteleviin tietolähteisiin sekä opiskella erilaisia lähestymistapoja. Polkuani seuranneet tuttavat kysyvät joskus mielipiteitäni vastaan tulleista parhaista itsensä kehittämisen kirjoista ja kursseista. ”Mikä kolahti/muutti eniten?” ”Mikä on synnyttänyt eniten oivalluksia?” ”Mikä ois tosi hyvä kirja?” Yksi oivallus tuli kesken kevätkävelyn ystävän kanssa, jolloin minulle välähti yhtä meditaatiokurssia hehkuttaessa, etteivät mitkään toimivampaa arkea synnyttäneet oivallukset olleet loppumetreillä toista ’parempia’. Kaikki kokemukset meditaatiokursseista kirjoihin tai sosiaalisessa mediassa pyöriviin vinkkilistoihin ovat avanneet jotain siinä hetkessä oleellista asiaa tulla tietoisuuteeni. Olen tutustunut eri kanaviin uteliaisuuden perusteella, ja välillä vähemmän päämäärätietoisesti, vain tilaisuuteen tarttuen kun jotain tielleni sattuu.…