Minulla on riippuvuus

Se ei ole kovin vaarallinen (tietääkseni), mutta näennäinen vaarattomuus ei tee siitä sen huonompaa opettajaa riippuvuuksien kiehtovaan maailmaan.

Sipsit. Perunalastut.

Oikeastaan minulla on monta riippuvuutta. Riippuvuudet iskevät silloin kun tilanne oikeasti vaatisi aikalisän ottamista ja tilanteen uudelleenarviointia.

Riippuvuuksia ovat kaikki säännönmukaiset sijaistoiminnot, joita teen kun olen stressaantunut, ja joskus jopa kun olen innoissani jostain. Toiminnot, jotka eivät liity mitenkään ne käynnistäneeseen tilanteeseen, joka on saanut mielenrauhani tavalla tai toisella järkkymään. Aina en ole edes tietoinen reaktiostani.

Tässä listaa sijaistoiminnoistani kun olen stressaantunut: juon teetä, syön sipsejä, syön suklaata, välttelen vaikeaa tilannetta (= kuvittelen, että voin esim. ajattelutavan muutoksella jättää tilanteen käsittelemättä asianomaisten ihmisten kanssa), meditoin, lähden lenkille. Joskus harvoin otan oluen tai lasin viiniä. Saatan tehdä näitä samoja asioita myös silloin kun olen ilahduksesta ylikierroksilla.

Sijaistoiminnot voidaan jakaa kahteen luokkaan: terveydelle pidemmän päälle, ainakin isommissa määrin, haitalliset (esim. sipsit, alkoholi) ja haitattomat (yrttitee ja meditointi).

Tehtyäni ensimmäisen kerran eräällä kurssilla tuon ylläolevan listan jaettuna kahteen sarakkeeseen tajusin, että voin helposti vähentää haitallisten riippuvuuksien negatiivisen kerrannaisvaikutuksen tapahtumistodennäköisyyttä valitsemalla minulla jo hallussa olevia haitattomia sijaistoimintoja. Yrttiteevalikoimani on lisääntynyt.

Pohjimmiltaan kuitenkin tiedän, että riippuvuus eli tottumus toimia tavalla joka ei mitenkään liity itse toiminnon käynnistäneeseen tilanteeseen, ei ole varsinainen muutoskohde isommille elämänlaadun parannuksille. Suurin muutospotentiaali liittyy ajatteluun reaktion taustalla.

Tiedän, että ajattelu muuttuu koko ajan. Siis myös tunteeni ja niistä seuraavat reaktioni muuttuvat koko ajan. Sen sijaan, että tarttuisin mihinkään sijaistoimintoon, voisin antaa tunteen mennä ohi ja kohdata uudet ajatukset luottavaisesti levollisella mielellä. Saattaisipa mahdollinen ongelmakin ratketa kun sätkynukkemaisesti reagoimisen sijaan malttaisin pysyä avoimena tilannetta oikeasti eteenpäin vievälle viisaudelle.

Olen harjoitellut tätä tietoisemmaksi tulemista monin eri tavoin, ja esimerkiksi alkoholi muuna nautintona kuin ruokaelämystä täydentämässä kiinnostaa vähemmän ja vähemmän. Joulukiireiden lomassa kyllä nauratti pari kertaa kun ärsytyksen hetkellä löysin itseni kodinhoitohuoneen kaapilta sipsejä napsimassa. Heti en tätä reaktiota tietenkään huomannut, mutta sitten kun huomasin, niin vierailut pussille vähenivät. Maltoin katsoa tunnettani suoraan silmiin ja olla säikähtämättä sitä. Tunne meni ohi, niin kuin se aina tekee.

Tulee tilaa uusille ajatuksille, uusille tunteille ja tarkoituksenmukaisemmalle toiminnalle. Toiveikkain mielin uuteen vuoteen.

PS. Jos vakavimmista additioista toipuminen mietityttää, ja kiinnostaa tietää miten tämä sama ajattelun suuntaan katsova logiikkaa auttaa esim. huumeriippuvuudesta parantuvia ihmisiä, täällä on koskettavia tositarinoita.

PPS. Hmmm… Voiko valokuvien ottaminen melkein jokaisesta sinisestä hetkestä jolloin sattuu olemaan ulkona olla haitallinen riippuvuus? Kuvan koira ei liity tapaukseen.