Onko se Ongelma?

Kaikki kokemuksemme juontavat juurensa kykyymme ajatella. Luomme merkityksiä elämämme tapahtumille ja niiden perusteella navigoimme eteenpäin. Prosessimme on pääosin tiedostamatonta, alitajunnassa tapahtuvaa todellisuuden hahmottamista ja johtopäätösten tekoa. Noista päätöksistä ja ajattelumme antaman merkityksen kautta syntyy kokemuksemme, ja tiedostamamme kokemuksen kanssa sitten toisinaan päädymme pähkäilemään elämän hankaluutta tai sitten ihmettelemään sen ihanuutta.

Jostain fyysisestäkin faktasta voi tuottaa monia tulkintoja. Esim. olen väsynyt ja pitäisi saada joku homma tehtyä. Voin ahdistua aiheesta ja pitää tilannetta ongelmallisena tai voin muistuttaa itseäni ettei nyt tarvitse pystyä täydellisiin suorituksiin vaan toimivakin riittää. Kummatkin ovat ajatuksia, ja perustuvat pohjimmiltaan myös ajattelun tuottamiin uskomuksiin siitä, mikä on oleellista kussakin tilanteessa ja kehon tilassa. Enenevässä määrin olen huomannut, ettei mitään erityistä ”tunteentyöstämisprosessia” enää tarvita tässä väsymystilanteessa vaan osaan ottaa huomioon kehon kyvyn sen kummempia tietoisesti ajattelematta ja aiheesta ahdistumatta.

Kuuntelin hiljattain haastattelun Mary-nimisen naisen toipumisesta traumanjälkeisestä stressihäiriöstä. Ensimmäisessä avioliitossaan koetusta väkivallasta seurasi lähes 30 vuotta erilaisia terapioita, 25 eri terapeuttia ja omaa yritystä työstää ahdistusta siitä, ettei ollut koskaan oma itsensä vaan täynnä erilaisia selviytymismekanismeja.

Parantuminen tapahtui, kun Mary oli saanut käsiinsä kirjan*, jossa puhuttiin kolmesta prinsiipistä eli siitä, miten ihmisen mieli pohjimmiltaan toimii. Hän oivalsi muun muassa, että oli menneessä tapahtunut mitä tahansa, hänen sisimpänsä, hänen sielunsa oli edelleen ehjä, ja hän pystyi huomaamaan, että hänen kokemuksensa tässä hetkessä pohjautuivat ajatteluun, joka myös tapahtui tässä hetkessä. Sen sijaan, että hän ajatteli menneiden tapahtumien olevan ongelma ja että ne olivat tehneet hänestä jotenkin rikkonaisen, hän pystyi huomaamaan tällaisen ajattelun olevan ohimenevää – kuten ajattelu aina on (jos ei lähde pyörittelemään sitä mikä ei tietenkään ole aina ihan helppo rasti).

Sen lisäksi, että oivallukset palauttivat hänet lyhyessä ajassa takaisin ytimeensä ja elämäniloon, kertomuksessa minua sykähdytti, ettei ongelmaa oikeastaan ollutkaan siinä merkityksessä, jossa olemme tottuneet sitä pitämään. Viimeinen Maryä hoitanut terapeutti kaikessa hyvyydessään piti Maryn ongelmaa (menneisyyden häneen tekemää pysyvää ja hitaasti hoidettavaa haavaa) totena, eikä tässä hetkessä ylläpidettynä ajatuksena. Mutta Mary koki sen oivalluksensa jälkeen toisin ja pystyi vapautumaan nopeasti uudenlaiseen elämään.

Toinen inspiroiva esimerkki masentuneesta miehestä, joka ajattelun luonnetta tutkiessaan oppi huomaamaan, etteivät masentuneet ajatukset enää määritelleet häntä ihmisenä vaan olivat ohimeneviä mielen tapahtumia. Hän päätti ”ottaa eron” noihin ajatuksiin, koska ”ei halunnut enää olla niiden kanssa”.

Kysymys, onko joku asia ongelma vai tilanne, on ehkä käytännöllisimpiä, jokapäiväisimpiä perspektiivin antajia, joka kolmen prinsiipin myötä olen saanut työkaluksi, kun meinaan olla jumissa jonkun asian kanssa. Mitä nopeammin pääsen ongelman märehtimisestä tilanteen arviointiin, sitä nopeammin pääsen käsiksi ratkaisuvaihtoehtoihin. Tyynessä, luottavaisessa mielentilassa on helpompi ajatella ja syntyy luovempia ratkaisuja kuin ahdistuneessa ja väkinäisessä. Syntyvä ajattelu on ikään kuin laajempaa versus kaventunutta.

Tämä näkökulma toimii jokapäiväisessä elämässä meillä kaikilla. Voimme huomata, että kun kohtaamme yllättävän, suunnitelmiamme keikauttavan tapahtuman, mahdollisen hetkellisen harmituksen, ”ongelmallisuuden kokemuksen” jälkeen ryhdymme toimeen ja käsittelemme tilanteen niin kuin on tarpeen, no big deal.

Mutta jos tuot mieleesi jonkun mielestäsi pysyvämmän hankalan olosuhteen tai pidempään vaivanneen asian, muuttuisiko kokemuksesi ja siitä seuraava toimintasi, jos huomaisit, että tässäkin on käsillä ratkaistavissa oleva tilanne, jonka hoidan jollain sopivalla tavalla – ratkaisu ei vain vielä ole tullut mieleeni, mutta se on mahdollista ja todennäköistäkin?

*Michael Neill: Inside-out revolution (2014) – olen itsekin lukenut tämän ja suosittelen!