-
Minulla on riippuvuus
Se ei ole kovin vaarallinen (tietääkseni), mutta näennäinen vaarattomuus ei tee siitä sen huonompaa opettajaa riippuvuuksien kiehtovaan maailmaan. Sipsit. Perunalastut. Oikeastaan minulla on monta riippuvuutta. Riippuvuudet iskevät silloin kun tilanne oikeasti vaatisi aikalisän ottamista ja tilanteen uudelleenarviointia. Riippuvuuksia ovat kaikki säännönmukaiset sijaistoiminnot, joita teen kun olen stressaantunut, ja joskus jopa kun olen innoissani jostain. Toiminnot, jotka eivät liity mitenkään ne käynnistäneeseen tilanteeseen, joka on saanut mielenrauhani tavalla tai toisella järkkymään. Aina en ole edes tietoinen reaktiostani. Tässä listaa sijaistoiminnoistani kun olen stressaantunut: juon teetä, syön sipsejä, syön suklaata, välttelen vaikeaa tilannetta (= kuvittelen, että voin esim. ajattelutavan muutoksella jättää tilanteen käsittelemättä asianomaisten ihmisten kanssa), meditoin, lähden lenkille. Joskus harvoin otan…
-
Mihin oikeastaan tarvitsen meditaatiota?
Olen miettinyt tätä paljon – olenhan ohjannut mindfulness-harjoituksia toisille sekä kokenut omalla kohdallani parempien tietoisuustaitojen voimaannuttavan vaikutuksen. Tietoisuus omista reaktioistani ja niihin vaikuttaneista tekijöistä on antanut mahdollisuuden valita toisia tapoja reagoida ja luoda virtaavampaa elämää. Olen kuitenkin tullut tulokseen, etten tarvitse meditaatiota ainakaan mihinkään tiettyyn tavoitteeseen pääsyyn, tullakseni joksikin. Mielen selkeyden tila, josta viisaus helpoiten kumpuaa, on ihmiselle luontaista, ja meillä on kaikilla kokemuksia siitä, miten asiat sujuvat, kun pää ei ole täynnä tuhatta asiaa. Tuon selkeyden kokemisen saattaa yhdistää ulkoisiin olosuhteisiin (esim. luonto, ryhmäliikunta, yksin tehtävä liikunta, tuleen tuijottelu jne… ja niin, meditaatio), mutta koska mikään noista ei aukottomasti selitä kokemustani jokainen kerta, tiedän, että vastaus piilee vain ja ainoastaan senhetkisessä ajattelussa. Stressikin on olemassa…
-
Huono fiilis, huono sää
Olin eilen tunnin mittaisella hiihtolenkillä aurinkoisessa tunturissa. Siellä tällä puissa oli hassuja, höttöisiä lumipaakkuja edellispäivän lumisateen jäljiltä, ja pikkuhiljaa niitä tippui alas vienossa tuulessa tai kun satuin ohittaessani osumaan. Hiljaisuus oli pehmeää ja hanki vaimensi suksenikin liu’un, kun se upposi 20cm pinnan alle. Olin ihan pumpulissa ja kirkkaudessa, samanaikaisesti. Mieli oli kuitenkin matala. Tunsin kärsimättömyyttä kirjoitusprojektiani kohtaan, aamiaisen poikkeukselliset gluteenit mourusivat mahassa ja luistokin (ja kunto) oli heikko, siltä tuntui. Ole vain läsnä, hoin itselleni. Liike kerrallaan. Mene kehoon. Tuolla oli suosikkimäntyni, ’Äiti Puu’, kuten tykkään häntä kutsua. Menenpä vähän nojailemaan, se aina virkistää. Ja tottahan toki, selkäni kun painautuu runkoa vasten, toinen käsi sydämellä ja toinen alaselässä tunnen taas kun energia…
-
Onko se Ongelma?
Kaikki kokemuksemme juontavat juurensa kykyymme ajatella. Luomme merkityksiä elämämme tapahtumille ja niiden perusteella navigoimme eteenpäin. Prosessimme on pääosin tiedostamatonta, alitajunnassa tapahtuvaa todellisuuden hahmottamista ja johtopäätösten tekoa. Noista päätöksistä ja ajattelumme antaman merkityksen kautta syntyy kokemuksemme, ja tiedostamamme kokemuksen kanssa sitten toisinaan päädymme pähkäilemään elämän hankaluutta tai sitten ihmettelemään sen ihanuutta. Jostain fyysisestäkin faktasta voi tuottaa monia tulkintoja. Esim. olen väsynyt ja pitäisi saada joku homma tehtyä. Voin ahdistua aiheesta ja pitää tilannetta ongelmallisena tai voin muistuttaa itseäni ettei nyt tarvitse pystyä täydellisiin suorituksiin vaan toimivakin riittää. Kummatkin ovat ajatuksia, ja perustuvat pohjimmiltaan myös ajattelun tuottamiin uskomuksiin siitä, mikä on oleellista kussakin tilanteessa ja kehon tilassa. Enenevässä määrin olen huomannut, ettei mitään erityistä ”tunteentyöstämisprosessia” enää…
-
Myötätunto – tunne vai valinta?
Onko myötätunto tunne ja millainen sellainen vai onko se kenties valinta, niin kuin esimerkiksi Helsinki Mission joulukampanjassa esitetään? Myötätunto ei ollut erityinen teema elämässäni pitkään aikaan. Käytännössä koin kokevani myötätunnon tunteita ja myötätuntoisia ajatuksia niin kuin minut oli ehdollistettu kokemaan, toisinaan myös aidosti tuntemaan. Tuntuu kuitenkin vähän karulta myöntää, että vasta kun tunsin ensimmäisen kerran ehdottoman rakkauden ja siinä hetkessä syvän myötätunnon aallon kulkevan läpi, ymmärsin monien aiempien kokemusteni pintapuolisuuden. Tuo myötätunnon kokemus tuli vipassana-meditaatiokurssilla. Samassa salissa meditoinut mies oli yskinyt koko viikon ja vaikka kuinka olin ollut ymmärtäväinen hänen hieman häiritsevää olemistansa kohtaan, kurssin kuudentena päivänä yhtäkkiä hänen yskiessään voimakkaasti koin tämän suuren myötätunnon aallon, ehdottoman rakkauden. Olin aidosti pahoillani…
-
Sisäistä viisautta tonkimassa esiin
Aiemmin viikolla kävin ensimmäistä kertaa tänä vuonna hiihtämässä umpihangessa (- oli aika mahtavaa), ja tein mieleeni juolahtaneista asioista itselleni audiovisuaaliset muistiinpanot, kun kynä ja paperi ei sattuneet mukaan. Tällainen merkintä syntyi! Meissä kaikissa on osa – ydinminä -, joka on aina eheä ja toimimassa parhaaksemme huolimatta siitä, huomaammeko me itse sitä vai emme tai mitä tahansa olemme elämässä kokeneemmekaan. Jos olemme kovin luovan ajattelumme pauloissa, saattaa olla vaikea kuulla sitä ohjausta mitä tuo ydin ja korkeampi viisaus sen takana meille haluaisi antaa. Tärkeintä on, että muistaa sen olevan siellä. Silloin on mahdollista huomata rauhaa keikuttavan ajattelun olevan vain ihmisluontoon kuuluvaa luovaa ”sään vaihtelua”, ja aivan kuten pilvetkin ovat hetkellisiä, taivas on kuitenkin aina sama. Havainnollistuksen…
-
Viaton tietoisuus
Pitkään kuvittelin, että minun pitäisi työstää ajatteluani jollain tavalla valaistuneemmaksi ja viisaammaksi. Jollain tavalla ajatteluni oli aina jotenkin ’kehittymätöntä’, ja sitä piti parantaa. Huolimatta siitä minkälaisia oivalluksia tein ja elämäni helpottui, tunsin nopeasti syyllisyyttä siitä, etten seuraavana haastavana hetkenä osannut olla ”kypsempi”, ”älykkäämpi”, ”viisaampi”. Kunnes ymmärsin, mistä kokemukseni ja tietoisuuteni syntyvät. Kokemukseni on aina seurausta kunkin tietoisuuden tason ajattelustani. Ei olosuhteista vaan mielestäni jatkuvalla syötöllä kumpuavan ajatustehtaan tuotoksista, jota tietoisuusvälineeni (aistit) mahdollistavat sen hetkiseksi kokemukseksi*. Tajusin, ettei ole mahdollista elää muulla kuin vain ja ainoastaan sillä ajattelun/tietoisuuden tasolla, jolla kunakin hetkenä olemme. Miksi siis tuomita itsemme siitä? Olemme ikään kuin ’viattomia’ tuolla tietoisuuden tasollamme, jolla kulloinkin ajattelemme ja käsittelemme maailmaa. Me kaikki…
-
Itsensä rakastamisesta
”Rakasta toisia niin kuin itseäsi.” Mitä toisille osoittamasi kohtelu kertoo sinulle itsesi kohtelusta? Tämä ajatus on tullut viime aikoina päähäni enenevässä määrin, ja olen huomannut, että on aikoja ja asioita, joissa muiden palveleminen on syyllisyyslähtöistä, ja takaraivossa tunnen vahvasti etten ollenkaan tee parastani. Syyllisyys toiminnan motivaattorina on siis aika nihkeä energian ja inspiraation lähde niin muita kuin itseäänkin kohtaan. Tästä olen saanut aiheen tarkastella oman toimintani motivaatiota vähän syvemmin. Mistä tuo syyllisyys – tai oikeastaan syylliseksi havaituksi tulemisen pelko – oikein kumpuaa, ja mitä käytännössä tarkoittaa pelon vastakohdasta, rakkaudesta, käsin oleminen ja toimiminen? Epäonnistumisen pelko eli pelko tulla havaituksi riittämättömäksi ihmiseksi on samaa sarjaa. Tällä kertaa – ja kokemuksesta rohkaistuneena ehkä jatkossakin…
-
Ajattelu ja ongelmat
Yksi lohduttavimmista oivalluksista pitkiin aikoihin on ollut tajuta, että minun ei tarvitse tyhjentää tai yrittää tyhjentää päätäni enää koskaan. Ajattelu kuuluu ihmisluontoon, se on luova voimavara ja sillä luomme kaiken kokemuksemme mitä tässä ihmiselämässämme tulemme kokemaan. Ongelmat – nehän ovat päässämme ja meille uniikkeja eli ovat luovan ajattelukykymme hedelmiä. Luovuutemme on joskus todella kukassaan kun kehittelemme skenaarioita päässämme siitä, miten asiat voivat mennä pieleen. Tänään sydämeni suorastaan pamppaili, kun soitin – ääni melko kireänä – pankkiin tiedustellakseni tarkennuksia eräistä tilitapahtumista. Olin mielessäni nähnyt kaikenlaisia pahojen ihmisten uhriksi joutumisia, nyt ne korttitietoni varastettiin, siinä verkkokaupassa ne varmaan meni, olisinpa jättänyt ostamatta, voi voi miten tästä nyt selvitään… Kun huojentava selitys löytyi, sydämen syke oli siinä hetkessä takaisin normaalissa…
-
Living in possibility – elämä mahdollisuuksien ympäröimänä
Tämän sivusto kantaa nimeä Living in possibility siitä syystä, että tämä englanninkielinen termi mielestäni kuvaa napakasti sen (olo)tilan, jossa haluan päiväni elää. Mahdollisuus-mindsetissä. (Heti kun keksin itselleni sopivat suomenkieliset termit, säästän nämä englanninkieliset sille varatulle versiolle tästä sivustosta. Sillä välin, koita kestää!). Ajattelumme muokkaa kokemuksemme, ja joskus tuo ajattelu on täynnä rajoituksia, tiedostettuja tai – useinkin – tiedostamattomia. Kuinka usein olet saanut inspiraatiota luoda jotain uutta vain huomataksesi jonkin ajan kuluttua ettei idea tunnu enää niin hyvältä sen vuoksi, että keksit monta syytä miksi se ei olisi mahdollista? Kenties olet jo kertonut itsellesi, ettet oikeasti halunnutkaan luoda asiaa, ”ei ole minun juttu”. Mahdollisia evoluutiopolkuja toiminnan pysäyttävälle ajatusvirralle on ihmisestä riippuen useita, mutta…