-
Mahdollisuuksien avaruus
Kirjoitan mahdollisuudesta olla yleisesti tyytyväinen tunnetilastamme ja niiden vaihtelusta huolimatta, ja sen myötä avartaa huomiokenttäämme asioihin, joiden olemassaolosta emme aiemmin tienneetkään. Kun mielemme ei ole ongelmanratkaisumoodissa eli rajoittunut saamaan kokemuksia lähinnä vain tutuista mielen askartelun kohteista, voimme havaita täysin uusia asioita todellisuudesta. Jotkut ovat olleet sisäisen näkökenttämme aivan laitamilla, ja olemme saattanut aavistaa niiden olemassaolon, toiset taas ovat kaukana tutkasta kapean katsokannan ulottumattomissa. Tarkoitukseni ei ole väheksyä nykyistä katsantokantaa, vain valaista sitä – minusta suurta toivoa synnyttävää – tilaisuutta, että voimme aina saada pääsyn todellisuuden rajattomiin mahdollisuuksiin. Miten se oikein voi tapahtua, siitä on kirjoitettu paljon esim. luovuusteeman ympärillä, nyt kerron omista viimeaikaisista oivalluksistani. Olen noin reilun puolen vuoden ajan…
-
Mihin oikeastaan tarvitsen meditaatiota?
Olen miettinyt tätä paljon – olenhan ohjannut mindfulness-harjoituksia toisille sekä kokenut omalla kohdallani parempien tietoisuustaitojen voimaannuttavan vaikutuksen. Tietoisuus omista reaktioistani ja niihin vaikuttaneista tekijöistä on antanut mahdollisuuden valita toisia tapoja reagoida ja luoda virtaavampaa elämää. Olen kuitenkin tullut tulokseen, etten tarvitse meditaatiota ainakaan mihinkään tiettyyn tavoitteeseen pääsyyn, tullakseni joksikin. Mielen selkeyden tila, josta viisaus helpoiten kumpuaa, on ihmiselle luontaista, ja meillä on kaikilla kokemuksia siitä, miten asiat sujuvat, kun pää ei ole täynnä tuhatta asiaa. Tuon selkeyden kokemisen saattaa yhdistää ulkoisiin olosuhteisiin (esim. luonto, ryhmäliikunta, yksin tehtävä liikunta, tuleen tuijottelu jne… ja niin, meditaatio), mutta koska mikään noista ei aukottomasti selitä kokemustani jokainen kerta, tiedän, että vastaus piilee vain ja ainoastaan senhetkisessä ajattelussa. Stressikin on olemassa…
-
Luonto on peili
Silloin tällöin törmään ihmisyyttä pohtiviin kirjoituksiin, jotka muistuttavat muiden ihmisten olevan peilejä meille itsellemme. Ihmiskontaktissa siis ikään kuin luomme itseämme hetki hetkeltä, ja vuorovaikutus muokkaa meitä vahvistaen joitain tendenssejä toimia tietyllä tavoin sekä jättää toiset ideat vahvistamatta. Joskus yllätämme itsemme jollain toiminnalla – ”oho, olinpas tänään kuuntelevainen ja tyyni” -, joskus yllätys on epämieluisampi – ”miksi ihmeessä suutuin noin”. Uudet tutkimukset psykologian saralta vahvistavat myös etteivät meitä monen eri teorian mukaan määrittämät persoonallisuustyypit olekaan pysyviä. Tämä korostaa entisestään vuorovaikutuksen roolia olemisemme muokkaajana. Viime aikoina olen alkanut näkemään uuden vuorovaikutuksen toiminta-alueen emännöidessäni vieraita erämaamökillämme, kaukana tiestä luonnon keskellä. Monet vieraamme eivät ainakaan raportoi tulleensa varta vasten kokemaan hiljaisuutta tunturiin, mutta ovat kuitenkin päätyneet ihmettelemään…
-
Living in possibility – elämä mahdollisuuksien ympäröimänä
Tämän sivusto kantaa nimeä Living in possibility siitä syystä, että tämä englanninkielinen termi mielestäni kuvaa napakasti sen (olo)tilan, jossa haluan päiväni elää. Mahdollisuus-mindsetissä. (Heti kun keksin itselleni sopivat suomenkieliset termit, säästän nämä englanninkieliset sille varatulle versiolle tästä sivustosta. Sillä välin, koita kestää!). Ajattelumme muokkaa kokemuksemme, ja joskus tuo ajattelu on täynnä rajoituksia, tiedostettuja tai – useinkin – tiedostamattomia. Kuinka usein olet saanut inspiraatiota luoda jotain uutta vain huomataksesi jonkin ajan kuluttua ettei idea tunnu enää niin hyvältä sen vuoksi, että keksit monta syytä miksi se ei olisi mahdollista? Kenties olet jo kertonut itsellesi, ettet oikeasti halunnutkaan luoda asiaa, ”ei ole minun juttu”. Mahdollisia evoluutiopolkuja toiminnan pysäyttävälle ajatusvirralle on ihmisestä riippuen useita, mutta…