-
Minulla on riippuvuus
Se ei ole kovin vaarallinen (tietääkseni), mutta näennäinen vaarattomuus ei tee siitä sen huonompaa opettajaa riippuvuuksien kiehtovaan maailmaan. Sipsit. Perunalastut. Oikeastaan minulla on monta riippuvuutta. Riippuvuudet iskevät silloin kun tilanne oikeasti vaatisi aikalisän ottamista ja tilanteen uudelleenarviointia. Riippuvuuksia ovat kaikki säännönmukaiset sijaistoiminnot, joita teen kun olen stressaantunut, ja joskus jopa kun olen innoissani jostain. Toiminnot, jotka eivät liity mitenkään ne käynnistäneeseen tilanteeseen, joka on saanut mielenrauhani tavalla tai toisella järkkymään. Aina en ole edes tietoinen reaktiostani. Tässä listaa sijaistoiminnoistani kun olen stressaantunut: juon teetä, syön sipsejä, syön suklaata, välttelen vaikeaa tilannetta (= kuvittelen, että voin esim. ajattelutavan muutoksella jättää tilanteen käsittelemättä asianomaisten ihmisten kanssa), meditoin, lähden lenkille. Joskus harvoin otan…
-
Mahdollisuuksien avaruus
Kirjoitan mahdollisuudesta olla yleisesti tyytyväinen tunnetilastamme ja niiden vaihtelusta huolimatta, ja sen myötä avartaa huomiokenttäämme asioihin, joiden olemassaolosta emme aiemmin tienneetkään. Kun mielemme ei ole ongelmanratkaisumoodissa eli rajoittunut saamaan kokemuksia lähinnä vain tutuista mielen askartelun kohteista, voimme havaita täysin uusia asioita todellisuudesta. Jotkut ovat olleet sisäisen näkökenttämme aivan laitamilla, ja olemme saattanut aavistaa niiden olemassaolon, toiset taas ovat kaukana tutkasta kapean katsokannan ulottumattomissa. Tarkoitukseni ei ole väheksyä nykyistä katsantokantaa, vain valaista sitä – minusta suurta toivoa synnyttävää – tilaisuutta, että voimme aina saada pääsyn todellisuuden rajattomiin mahdollisuuksiin. Miten se oikein voi tapahtua, siitä on kirjoitettu paljon esim. luovuusteeman ympärillä, nyt kerron omista viimeaikaisista oivalluksistani. Olen noin reilun puolen vuoden ajan…
-
Myötätunto – tunne vai valinta?
Onko myötätunto tunne ja millainen sellainen vai onko se kenties valinta, niin kuin esimerkiksi Helsinki Mission joulukampanjassa esitetään? Myötätunto ei ollut erityinen teema elämässäni pitkään aikaan. Käytännössä koin kokevani myötätunnon tunteita ja myötätuntoisia ajatuksia niin kuin minut oli ehdollistettu kokemaan, toisinaan myös aidosti tuntemaan. Tuntuu kuitenkin vähän karulta myöntää, että vasta kun tunsin ensimmäisen kerran ehdottoman rakkauden ja siinä hetkessä syvän myötätunnon aallon kulkevan läpi, ymmärsin monien aiempien kokemusteni pintapuolisuuden. Tuo myötätunnon kokemus tuli vipassana-meditaatiokurssilla. Samassa salissa meditoinut mies oli yskinyt koko viikon ja vaikka kuinka olin ollut ymmärtäväinen hänen hieman häiritsevää olemistansa kohtaan, kurssin kuudentena päivänä yhtäkkiä hänen yskiessään voimakkaasti koin tämän suuren myötätunnon aallon, ehdottoman rakkauden. Olin aidosti pahoillani…
-
Viaton tietoisuus
Pitkään kuvittelin, että minun pitäisi työstää ajatteluani jollain tavalla valaistuneemmaksi ja viisaammaksi. Jollain tavalla ajatteluni oli aina jotenkin ’kehittymätöntä’, ja sitä piti parantaa. Huolimatta siitä minkälaisia oivalluksia tein ja elämäni helpottui, tunsin nopeasti syyllisyyttä siitä, etten seuraavana haastavana hetkenä osannut olla ”kypsempi”, ”älykkäämpi”, ”viisaampi”. Kunnes ymmärsin, mistä kokemukseni ja tietoisuuteni syntyvät. Kokemukseni on aina seurausta kunkin tietoisuuden tason ajattelustani. Ei olosuhteista vaan mielestäni jatkuvalla syötöllä kumpuavan ajatustehtaan tuotoksista, jota tietoisuusvälineeni (aistit) mahdollistavat sen hetkiseksi kokemukseksi*. Tajusin, ettei ole mahdollista elää muulla kuin vain ja ainoastaan sillä ajattelun/tietoisuuden tasolla, jolla kunakin hetkenä olemme. Miksi siis tuomita itsemme siitä? Olemme ikään kuin ’viattomia’ tuolla tietoisuuden tasollamme, jolla kulloinkin ajattelemme ja käsittelemme maailmaa. Me kaikki…
-
Onnellisuudesta
Onnellisuus ja hyvinvointi, onnellisuus ja seksi, onnellisuus ja terveys… Koskaan ei ole onnen löytäminen ollut vähemmän ulkoisesta tiedosta kiinni kuin nykyään, vastaukset löytyvät joka näkökulmasta. Miksi stressi sitten lisääntyy, ja onnellisuuden kokemus tuntuu vaikealta saavuttaa? Meillä kaikilla on erilaiset käytännön määritelmät omaa onnellisuuttamme koskien. Sisäinen äänemme syvällä itsessämme tietää mikä meille toimii, mutta sen kuuleminen ei ole aina helppoa. Miten haluan tuntea, ajatella, tehdä? Näihin vastaaminen voi olla vaikeaa, jos aivojen kapasiteetista suuri osa käytetään ulkoisiin vaateisiin vastaamiseen sekä ärsyketulvan hallintaan. Myös aivojen luontainen taipumus kiinnittää helpommin huomiota negatiivisiin asioihin poimii tapahtumista helposti ne yksityiskohdat, jotka eivät menneet hyvin. Tämä jättää mieleen kokemuksia elämän riittämättömyydestä, ja sivuuttaa mahdollisuuden huomata se…
-
Oivalluksia kirjoista
Luen jatkuvasti kirjoja valmennuksen syventämiseksi, itseni kehittämiseksi sekä täydentääkseni sitä kuvaa, joka koko ajan tarkentuu meistä ihmisistä oman todellisuutemme muokkaajina. Filosofia, psykologia, neurologia, fysiikka ja monet muut ”siilot” kasvattavat omista näkökulmistaan ymmärrystämme elämän kaaoksesta ja siinä mahdollisesti ilmenevästä järjestyksestä ja syy-seuraussuheista. Siksi innostun monentyyppisistä kirjoista ja suhtaudun uteliaisuudella lukukokemukseen: mikä mahtaa tarttua matkaani, juuri tässä oman elämänkokemukseni vaiheessa? Monesti käy myös niin, että se, mikä ei varsinaisesti tarttunut ensimmäisellä lukemiskerralla, palautuu mieleen toisen ajattelijan valaistessa teemaa hieman toisesta näkökulmasta. Nämä viivästyneiden oivallusten hetket valavat luottamusta siihen, että elämä huolehtii oppitunneista juuri oikealla hetkellä. Joskus myös ihmettelen, kuinka paljon tietoa noissa kirjoissa jo onkaan, ja kuinka haastavaa on tiedon käytäntöön vieminen…