Kaikki kokemuksemme juontavat juurensa kykyymme ajatella. Luomme merkityksiä elämämme tapahtumille ja niiden perusteella navigoimme eteenpäin. Prosessimme on pääosin tiedostamatonta, alitajunnassa tapahtuvaa todellisuuden hahmottamista ja johtopäätösten tekoa. Noista päätöksistä ja ajattelumme antaman merkityksen kautta syntyy kokemuksemme, ja tiedostamamme kokemuksen kanssa sitten toisinaan päädymme pähkäilemään elämän hankaluutta tai sitten ihmettelemään sen ihanuutta. Jostain fyysisestäkin faktasta voi tuottaa monia tulkintoja. Esim. olen väsynyt ja pitäisi saada joku homma tehtyä. Voin ahdistua aiheesta ja pitää tilannetta ongelmallisena tai voin muistuttaa itseäni ettei nyt tarvitse pystyä täydellisiin suorituksiin vaan toimivakin riittää. Kummatkin ovat ajatuksia, ja perustuvat pohjimmiltaan myös ajattelun tuottamiin uskomuksiin siitä, mikä on oleellista kussakin tilanteessa ja kehon tilassa. Enenevässä määrin olen huomannut, ettei mitään erityistä ”tunteentyöstämisprosessia” enää…