-
Huono fiilis, huono sää
Olin eilen tunnin mittaisella hiihtolenkillä aurinkoisessa tunturissa. Siellä tällä puissa oli hassuja, höttöisiä lumipaakkuja edellispäivän lumisateen jäljiltä, ja pikkuhiljaa niitä tippui alas vienossa tuulessa tai kun satuin ohittaessani osumaan. Hiljaisuus oli pehmeää ja hanki vaimensi suksenikin liu’un, kun se upposi 20cm pinnan alle. Olin ihan pumpulissa ja kirkkaudessa, samanaikaisesti. Mieli oli kuitenkin matala. Tunsin kärsimättömyyttä kirjoitusprojektiani kohtaan, aamiaisen poikkeukselliset gluteenit mourusivat mahassa ja luistokin (ja kunto) oli heikko, siltä tuntui. Ole vain läsnä, hoin itselleni. Liike kerrallaan. Mene kehoon. Tuolla oli suosikkimäntyni, ’Äiti Puu’, kuten tykkään häntä kutsua. Menenpä vähän nojailemaan, se aina virkistää. Ja tottahan toki, selkäni kun painautuu runkoa vasten, toinen käsi sydämellä ja toinen alaselässä tunnen taas kun energia…
-
Sisäistä viisautta tonkimassa esiin
Aiemmin viikolla kävin ensimmäistä kertaa tänä vuonna hiihtämässä umpihangessa (- oli aika mahtavaa), ja tein mieleeni juolahtaneista asioista itselleni audiovisuaaliset muistiinpanot, kun kynä ja paperi ei sattuneet mukaan. Tällainen merkintä syntyi! Meissä kaikissa on osa – ydinminä -, joka on aina eheä ja toimimassa parhaaksemme huolimatta siitä, huomaammeko me itse sitä vai emme tai mitä tahansa olemme elämässä kokeneemmekaan. Jos olemme kovin luovan ajattelumme pauloissa, saattaa olla vaikea kuulla sitä ohjausta mitä tuo ydin ja korkeampi viisaus sen takana meille haluaisi antaa. Tärkeintä on, että muistaa sen olevan siellä. Silloin on mahdollista huomata rauhaa keikuttavan ajattelun olevan vain ihmisluontoon kuuluvaa luovaa ”sään vaihtelua”, ja aivan kuten pilvetkin ovat hetkellisiä, taivas on kuitenkin aina sama. Havainnollistuksen…
-
Viaton tietoisuus
Pitkään kuvittelin, että minun pitäisi työstää ajatteluani jollain tavalla valaistuneemmaksi ja viisaammaksi. Jollain tavalla ajatteluni oli aina jotenkin ’kehittymätöntä’, ja sitä piti parantaa. Huolimatta siitä minkälaisia oivalluksia tein ja elämäni helpottui, tunsin nopeasti syyllisyyttä siitä, etten seuraavana haastavana hetkenä osannut olla ”kypsempi”, ”älykkäämpi”, ”viisaampi”. Kunnes ymmärsin, mistä kokemukseni ja tietoisuuteni syntyvät. Kokemukseni on aina seurausta kunkin tietoisuuden tason ajattelustani. Ei olosuhteista vaan mielestäni jatkuvalla syötöllä kumpuavan ajatustehtaan tuotoksista, jota tietoisuusvälineeni (aistit) mahdollistavat sen hetkiseksi kokemukseksi*. Tajusin, ettei ole mahdollista elää muulla kuin vain ja ainoastaan sillä ajattelun/tietoisuuden tasolla, jolla kunakin hetkenä olemme. Miksi siis tuomita itsemme siitä? Olemme ikään kuin ’viattomia’ tuolla tietoisuuden tasollamme, jolla kulloinkin ajattelemme ja käsittelemme maailmaa. Me kaikki…
-
Ajattelu ja ongelmat
Yksi lohduttavimmista oivalluksista pitkiin aikoihin on ollut tajuta, että minun ei tarvitse tyhjentää tai yrittää tyhjentää päätäni enää koskaan. Ajattelu kuuluu ihmisluontoon, se on luova voimavara ja sillä luomme kaiken kokemuksemme mitä tässä ihmiselämässämme tulemme kokemaan. Ongelmat – nehän ovat päässämme ja meille uniikkeja eli ovat luovan ajattelukykymme hedelmiä. Luovuutemme on joskus todella kukassaan kun kehittelemme skenaarioita päässämme siitä, miten asiat voivat mennä pieleen. Tänään sydämeni suorastaan pamppaili, kun soitin – ääni melko kireänä – pankkiin tiedustellakseni tarkennuksia eräistä tilitapahtumista. Olin mielessäni nähnyt kaikenlaisia pahojen ihmisten uhriksi joutumisia, nyt ne korttitietoni varastettiin, siinä verkkokaupassa ne varmaan meni, olisinpa jättänyt ostamatta, voi voi miten tästä nyt selvitään… Kun huojentava selitys löytyi, sydämen syke oli siinä hetkessä takaisin normaalissa…