Seisominen, oleminen, toimiminen

Pitkän tauon jälkeen, haluan kirjoittaa. Kirjoitan siitä olemisen tilasta käsin, jossa tänä kesäisenä päivänä maailmaa koen. Tuntuu hyvältä asetella sanoja menemään, makustella, muovailla ja tuntea tämä luomisen hetki kehomielessäni. Tunnustan – tämä on myös vähän hermostuttavaa, koska edellisestä kerrasta on aikaa ja kynnys julkaista mitään on korkealla. Hmm eikö tämänkin voisi jättää luonnoksiin?

Hermostuneisuuteni tuntuu eniten kurkun alueella, kurkkutorven oikeassa reunassa. Siellä on raskautta ja paineen tunnetta. Annan tuntemusten olla sellaisenaan, toivotan kaiken tervetulleeksi kokemukseeni. Tätä integrointia on tullut harjoiteltua viimeinen 15kk ja se käy vähitellen helpommaksi.

No päivän askarruttavaan asiaan. Viime aikoina sana ’etymologia’ on vilahdellut enenevässä määrin seuraamissani informaatiokanavissa. Sanojen alkuperäisen merkityksen sekä historian tuntemisen tärkeyttä on korostettu maailman eri ilmöiden ymmärtämistä vahvistamaan, ja olen pysähtynyt huomaamaan kuinka vähän olen asiaa miettinyt ja näistä asioista oikeastaan tiedän.

Eilen opin ’Cheyenne River Lakota Nation of South Dakota’ -kansan jäsenen Tiokasin Ghosthorsen haastattelussa ”For the Wild” -podcastissa, että monissa alkuperäiskansojen kielissä ei ole substantiiveja – erityisesti ’minälle’ – koska kieli kuvastaa niin paljon sitä maailmankuvaa, jossa kaikki toiminta tapahtuu suhteessa. Ei ole eroteltua minää suorittamassa mitään subjektina objektille vaan on toimintaa, joka tapahtuu monien eri tietoisien osatekijöiden yhteisvaikutuksessa. ’Minä’ on verbi.

Kaikki olemassaolo on siis vuorovaikutusta. Paikallanikin ollessani olen suhteessa ainakin siihen mikrobien joukkoon, jotka ruoansulatustani ja immuniteettiani pitävät toiminnassa. Tämän maailmankuvan yksi etu on kaiken toiminnan seurausvaikutusten hahmottaminen intiimisti. Tietoisuus asioiden elävyydestä sekä yhteenkietoutuneisuudesta sanallisen ilmaisutavan tukemana tuo harkitsevuutta valintoihin ja kunnioitusta kaikkia osapuolia kohtaan. Olemme kaikki yhteisessä prosessissa äiti maan kanssa ja kannattelemana, ja kiinnittyminen kaikenlaisiin leimoihin on siksi sekä turhaa että oikeastaan aika harhaista (eikö?).

Sain haastattelusta kimmokkeen miettiä, miltä oma elämiseni, olemiseni, toimimiseni sekä seisomiseni jossain kohtaa vuorovaikutussuhteiden verkkoa ilmenee. Keksin ainakin kuusi kontekstia, jotka tuntuvat olennaisilta:

1. Äiti maan lapsena – opetellen tervettä vuorovaikutusta ympäröivän luonnon kanssa. Jokainen valinta ja kohtaaminen on mahdollisuus tämän vahvistamiseen.
2. Yhteisössä – kokien ja luoden elämääni suhteessa muihin ihmisiin, lähellä ja kaukana. Jokainen valinta ja kohtaaminen on mahdollisuus tämänkin vahvistamiseen.
3. Sukulinjassani – ymmärtäen osani ilmentää myös sukuni mukana tulleita siunauksia ja mahdollisuuksien mukaan eheyttää ylisukupolvisia kipupisteitä. Olemiseni tässä hetkessä on menneiden polvien menestyksen seurausta.
4. Koko löylyssäni* – tiedostaen voimani ja varjoni**, jättämättä mitään ulkopuolelle. Tiedostamaton mieli on täynnä potentiaalia laajemman identiteetin rakentamiseen.
5. Vapaudessa ja rakkaudessa – vahvistaen valinnoillani näiden kokemista.
6. Hyvässä todellisuudessa – tuntien myötätuntoa elämän rikkonaisuutta kohtaan sekä havaiten ja kuvitellen hyvää elämää. Maailma on yhtä kompleksinen kuin mielenikin ja tulevaisuus on ”monimahdollinen” (missään polarisaatiota vahvistavassa näkökulmassa eläminen harvoin laajentaa mahdollisuuksien näkemistä).

Kaiken ytimessä tuntuu olevan kunnioitus ja sydänlähtöisyys. Ehkäpä nöyryyskin, mutta sitä en ole itse kykenevä varmasti arvioimaan. Pyrin kuitenkin pysymään avoimena käsityksiäni haastaville näkemyksille ja muuttumaan eli integroimaan oppimani osaksi uutta – ehkä nämä luonnonlait paremmin huomioon ottavaa eli dynaamisempaa – olemista.

On kiehtovaa ajatella, että pään sisäistä puhetta ja sen sanastoa muokkaamalla voisin tulla jatkuvasti tietoisemmaksi muutokselle, joka tapahtuu, ja kuinka tapani muovata kohdentaa huomiotani ja toimintaani tekee tuosta muutoksesta joko enemmän tai sitten – toivottavasti – vähemmän kivuliasta pienelle egolleni. Toivon näin laajemman identiteettini vahvistuvan entistä terveempään vuorovaikutukseen. Elävään olemiseen.

*avaan löyly-sanaa ja muita itämerensuomalaisen viisausperinteen termejä myöhemmissä kirjoituksissani. Olen vuoden 2021 Susanna Lendieran koulutuksessa opettelemassa näitä sekä hiljaisen haltioitumisen taitoja.

**avaan lähestymistapaani varjotyöskentelyyn myöhemmissä kirjoituksissani. Olen vuoden 2021 Melissa Meaderin Archetypal Somatics(TM) -koulutuksessa syventämässä tätä.